Hoitosuhteen jatkuvuuden vaikutus lemmikin hyvinvointiin

Hoitosuhteen jatkuvuus viittaa siihen, että potilasta hoitaa sama eläinlääketieteen ammattilainen tai tiimi pidemmällä aikavälillä. Siihen kannattaa panostaa niin eläimen omistajan, eläimen kuin eläinlääkärinkin näkökulmasta. Hoitosuhteen jatkuvuuden merkittävimpiä hyötyjä ovat muun muassa:

• tiedon kumuloituminen ja vertailukelpoisuus

• luottamussuhteen luominen ja hoitomyöntyvyyden parantaminen

• eläimen kokeman stressin vähentäminen

• hoidon laadun paraneminen

Tiedon kumuloituminen ja vertailukelpoisuus

Yksi keskeisimmistä hoitosuhteen jatkuvuuden hyödyistä liittyy tiedon kertymiseen. Kun sama eläinlääkäri seuraa lemmikkiä pidemmän ajan, hänelle kertyy pitkältä aikaväliltä yksityiskohtaista tietoa eläimen terveydentilasta ja käyttäytymisestä. Tutkimusten mukaan jatkuvuus hoitosuhteessa parantaa diagnostiikan tarkkuutta, kun eläinlääkäri kykenee havaitsemaan muutoksia herkemmin. Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi kroonisten sairauksien, kuten nivelrikon hoidossa, joissa pitkän aikavälin seuranta on välttämätöntä. Lisäksi säännöllisten terveystarkastusten avulla poikkeamat on mahdollista havaita jo ennen kliinisten oireiden alkamista. Esimerkiksi kissoilla tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, että säännöllinen painon seuranta tutulla klinikalla auttaa tunnistamaan piileviä sairauksia kuukausia ennen kuin omistaja huomaa muutoksia eläimen käytöksessä.

Hoidon laadun paraneminen

Hoitosuhteen jatkuvuus vaikuttaa merkittävästi myös hoidon laatuun ja potilasturvallisuuteen. Kun sama eläinlääkäri vastaa potilaan hoidosta pidemmällä aikavälillä, hoitopäätökset perustuvat kokonaisvaltaisempaan ymmärrykseen eläimen terveydentilasta, aiemmista sairauksista ja hoitovasteesta. Tämä vähentää virheiden riskiä ja tarpeettomien tutkimusten tekemistä.

Ihmislääketieteessä hoidon jatkuvuuden on osoitettu vähentävän sairaalahoitojaksoja ja parantavan hoidon laatua (Saultz & Lochner 2005). Samankaltaisia ilmiöitä voidaan havaita myös eläinlääketieteessä, jossa tiedon pirstaloituminen eri toimijoiden välillä voi johtaa päällekkäisiin tutkimuksiin tai viivästyneisiin diagnooseihin. Lisäksi jatkuvuus mahdollistaa yksilöllisen hoidon. Eläinlääkäri pystyy huomioimaan eläimen luonteen, aiemmat pelkoreaktiot sekä omistajan resurssit, mikä parantaa hoidon toteutettavuutta käytännössä. Tämä on erityisen tärkeää pitkäaikaissairauksien hoidossa, jossa hoitosuunnitelman tulee olla realistinen ja omistajan arkeen sopiva.

Luottamussuhde ja hoitomyöntyvyys

Hoitosuhteen jatkuessa omistajan luottamus eläinlääkäriä kohtaan vahvistuu merkittävästi. Ihmispuolen tutkimuksissa on osoitettu, että vahva hoitosuhde parantaa hoitomyöntyvyyttä (Saultz & Lochner 2005). Tuloksia voidaan soveltaa lähes suoraan eläinlääketieteeseen, sillä lemmikin omistaja toimii päätöksen tekijänä eläimen puolesta. Näin ollen kommunikaation merkitys eläinlääkärin ja omistajan välillä vastaa pitkälti lääkärin ja potilaan välistä vuorovaikutusta ihmislääketieteessä, vaikka varsinainen potilas onkin eläin.

Luottamuksen lisääntyessä kommunikaation laatu paranee. Selkeän viestinnän eläinlääkärin ja omistajan välillä on osoitettu edistävän hoitotuloksia (Kanji ym. 2012). Kanjin ym. (2012) tutkimuksessa tarkasteltiin asiakkaiden hakeutumista hammashoitoon eläinlääkärin kehotuksen jälkeen. Ainoastaan 30 % asiakkaista noudatti annettua ohjetta. Hoitoon hakeutuneista 88 % oli saanut suoran kehotuksen eläinlääkäriltä, kun taas epäsuorempaa viestiä noudattaneiden osuus oli vain 12 %. On siis selvää, että lemmikkien hoitosuositusten noudattamisessa on puutteita ja eläinlääkäreiden olisi tärkeää kiinnittää huomiota potilaan hoidon lisäksi asiakaskommunikointiin, selkeisiin hoito-ohjeisiin ja luottamussuhteen luomiseen.

Ihmislääketieteen tutkimuksissa on lisäksi havaittu, että luottamuksellinen hoitosuhde parantaa potilastyytyväisyyttä, hoitotuloksia ja johtaa hoitovirheilmoitusten vähenemiseen (Shaw 2006). Vastaavasti eläinlääketieteessä luottamus eläinlääkäriin lisää omistajan halukkuutta noudattaa annettuja hoito-ohjeita ja sitoutua hoitoon. Esimerkiksi lääkityksen säännöllinen antaminen tai ruokavalion muuttaminen vaatii usein omistajalta pitkäjänteisyyttä. Lisäksi luottamuksellinen suhde madaltaa kynnystä hakeutua ajoissa lemmikin kanssa hoitoon.

On oletettavaa, että käynnin alkuvaiheessa käytetty aika asiakkaan mieltymysten selvittämiseen ja sen pohjalta mukautetun viestintämallin käyttö lisää todennäköisyyttä luoda, ja myöhemmin säilyttää, vahva luottamussuhde eläinlääkärin ja asiakkaan välillä (Shaw 2006). On kuitenkin myös huomioitava, että myös muun henkilökunnan, kuin eläinlääkärin, välinen vuorovaikutus asiakkaan ja lemmikin kanssa vaikuttaa kokonaiskokemukseen ja luottamuksen muodostumiseen käynnillä.

Selkeä kommunikaatio on keskeinen osa hoidon onnistumista. Omistajalla tulee olla riittävästi tietoa esimerkiksi lääkityksestä (antoreitti, annos, tiheys), asianmukaisesti kuntoutuksesta ja kontrollikäynneistä (Shaw 2006). Hoitosuositukset on tärkeä perustella ymmärrettävästi, jotta omistaja hahmottaa niiden merkityksen. Suhdekeskeisten ja asianmukaisten viestintätaitojen käytön on osoitettu parantavan tiedonkeruun tarkkuutta ja tehokkuutta. Tämä edistää annettujen ohjeiden muistamista ja noudattamista sekä tehostaa ajankäyttöä käynnin aikana (Shaw 2006).

Belshaw ym. (2018) selvittivät tutkimuksessaan keskeisimpiä syitä, jotka vaikuttavat omistajien hoitomyöntyvyyteen erityisesti ennaltaehkäisevän hoidon osalta. Keskeisimpiä havaittuja tekijöitä olivat haittavaikutuksiin liittyvät pelot, epäily lääkityksen tarpeellisuudesta, luottamuksen puute eläinlääkäriin sekä käytännön haasteet ja kustannukset (Belshaw ym. 2018). Edellä mainittujen epäkohtien korjaamiseksi tulisi parantaa viestintää ja tarjota omistajalle selkeää, tieteelliseen näyttöön perustuvaa, mutta helposti ymmärrettävää tietoa hoidon perusteista ja sen merkityksestä, mahdollisuuksien mukaan myös kirjallisesti. Avoin keskustelu hoidon hyödyistä ja riskeistä on usein sujuvampaa tutun eläinlääkärin kanssa. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että käyntiin liittyvä aikapaine saattoi estää omistajia kysymästä riittävästi epäselviksi jääneistä asioista, mikä lisäsi väärinymmärrysten riskiä (Belshaw ym. 2018). Hoitosuhteen jatkuvuus voi osaltaan lieventää tätäkin ongelmaa: kun eläinlääkäri tuntee potilaan entuudestaan, vastaanottoaikaa ei kulu perustietojen läpikäyntiin vaan sitä jää enemmän juuri lääkityksen ja jatkohoidon huolelliseen ohjeistamiseen.

Eläimen kokeman stressin vähentäminen

Eläimelle eläinlääkärikäynti on usein stressaava kokemus. Jatkuva hoitosuhde saman klinikan ja henkilökunnan kanssa vähentää sekä eläimen että eläinlääkärin stressiä ja lisäksi helpottaa hoidon antamista. On hyvä muistaa, että lemmikki saattaa käyttäytyä vastaanotolla täysin eri tavalla kuin kotona. Pelko voi saada säyseimmänkin eläimen turvautumaan puolustusreaktioihin, jotka voivat yllättää myös omistajan. On kuitenkin ymmärrettävää, että stressireaktio yhdistettynä mahdolliseen kipuun saa eläimen suojautumaan ja reagoimaan tavalla, joka poikkeaa sen normaalista luonteesta.

Stressireaktio aktivoi sympaattisen hermoston ja saa stressihormonit, kuten kortisolin erittymään lisämunuaiskuorelta (Mârza ym. 2024). Akuutti kortisolipitoisuuden nousu voi vaikuttaa myös kliinisiin tutkimustuloksiin esimerkiksi nostamalla sykettä ja verenpainetta. Stressi voi pitkittyessään heikentää immuunipuolustusta, altistaa infektioille sekä aiheuttaa käytösmuutoksia kuten ahdistuneisuutta ja aggressiivisuutta. Näin ollen stressin kokeminen vaikuttaa heikentävästi eläimen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin (Mârza ym. 2024).

Myös eläinlääkärin näkökulmasta eläimen stressin minimointi on tärkeää niin työturvallisuuden kuin työn mukavuudenkin kannalta. Jatkuva hoitosuhde auttaa eläinlääkäriä tuntemaan potilaansa, jonka seurauksena hän osaa valita oikeat käsittelytavat sekä kykenee lukemaan potilasta entistä paremmin. Tämä luottamukseen perustuva tapa toimia vähentää myös muun hoitohenkilökunnan stressiä. Kenestäkään ei tunnu hyvältä joutua tutkimaan eläintä väkisin. Kun hoitosuhde on jatkuva ja tuttu, työstä tulee turvallisempaa ja mukavampaa niin eläimelle, omistajalle kuin eläinlääkärillekin. Se auttaa klinikalla työskenteleviä jaksamaan paremmin ja tekemään parhaansa jokaisen potilaan kohdalla.

Yhteenveto

On kuitenkin huomattava, että hoitosuhteen jatkuvuus ja hyvä kommunikaatio eivät yksinään takaa hyvää hoitoa. Eläinlääkärin ammattitaito ja ajantasainen tietämys ovat edelleen hoidon perusta. Joissakin tilanteissa, kuten erikoisosaamista vaativissa tapauksissa, eläinlääkäri voi lähettää potilaan eteenpäin asiaan perehtyneelle kollegalle. Tällöin eläimen hoidosta vastaavat eläinlääkärit toimivat yhteistyössä, jolloin sujuva tiedonkulku asiantuntijoiden välillä on keskeistä eheän hoitokokonaisuuden säilyttämiseksi. Ratkaisuna tähän voisi toimia jonkinlainen viestintäkeino helpottamaan eläinlääkärien välistä kommunikointia ja hoitotulosten sekä -ohjeiden jakamista.

Johtopäätöksenä voisi todeta, että omistajan sitouttaminen samaan eläinlääkäriin kannattaa myös lemmikin terveyden näkökulmasta. Tulevaisuudessa eläinlääketieteessä tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota hoitosuhteiden suunnitelmalliseen ja pitkäjänteiseen rakentamiseen osana laadukasta hoitoa. Samanaikaisesti eläinlääkäreiden välinen kollegiaalisuus korostuu, kun jaetaan omaa osaamista ja tietoa eteenpäin eläinten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Lähteet

Belshaw, Z., Robinson, N. J., Dean, R. S. & Brennan, M. L. Motivators and barriers for dog and cat owners and veterinary surgeons in the United Kingdom to using preventative medicines. Preventive Veterinary Medicine 154, 95–101 (2018).

Mârza, S. M. et al. Behavioral, Physiological, and Pathological Approaches of Cortisol in Dogs. Animals (Basel) 14, 3536 (2024).

Kanji, N., Coe, J. B., Adams, C. L. & Shaw, J. R. Effect of veterinarian-client-patient interactions on client adherence to dentistry and surgery recommendations in companion-animal practice. J Am Vet Med Assoc 240, 427–436 (2012).

Saultz, J. W. & Lochner, J. Interpersonal continuity of care and care outcomes: a critical review. Ann Fam Med 3, 159–166 (2005).

Shaw, J. R., Bonnett, B. N., Adams, C. L. & Roter, D. L. Veterinarian-client-patient communication patterns used during clinical appointments in companion animal practice. Journal of the American Veterinary Medical Association 228, 714–721 (2006).